Callunat ruukkuun

Parin välivuoden jälkeen päätin taas laittaa ruukkuihin syysistutukset. Haaveilin syklaameista, mutta kaupassa oli jäljellä vain pari resuista yksilöä. Otin sitten ihan tavalliset callunat ja niiden seuraksi pensastädykkeen. Tykkään siitä kukkimattomanakin.

Varsinaisista ruukkuistutuksista jäi ylitse yksi taimi, joka löysi lopulta tiensä lyhtyyn. Lyhdystä olivat lasit rikkoutuneet ja kun poistin hatunkin, pääsee calluna nyt rönsyilemään vapaasti.

Vähän ahdasta on tällä hyllylläkin, mutta kun oikein pinnistää, niin vielä mahtuu =)

Tervetuloa lukijaksi Pauliina! Mukavaa viikkoa kaikille!

Kärhöt aloittivat (sittenkin)

Jihuu! Kylmistä öistä huolimatta kärhö ehti kuin ehtikin avata nuppujaan. Nimikyltin mukaan tämän pitäisi olla siis 'Westerplatte'. Mene ja tiedä, ihana se kumminkin on!

Tuen toisessa reunassa humala on edelleen voimissaan. Tykkään niin noista roikkuvista kukkatertuista. Jos oikein kuvittelee, niin niistä voisi tulla ihanaakin ihanampi sinisade mieleen =)

Tämäkin kärhö ehti kukkaan, vaikka myös sillä kesti herääminen tavattoman kauan.

Merikohokki sen sijaan on lähtenyt jo toiselle kierrokselle. Kukat tuoksuvat vienosti, kun niitä oikein läheltä nuuhkaisee.

Tästä kuvasta muistuu taas mieleeni, miksi en ole niin innostunut koristekrassin kasvattamisesta. Lehdet ovat kyllä komeita, mutta missä on kukat?

Paraatipenkin kehäkukat ja unikot ilostuttavat vieläkin. Komeaklarkiasta en sen sijaan ole niin varma. Vaikka kukkia on riittänyt, ovat ne niin piilossa pitkin vartta, että jäävät lähes täysin näkymättömiin. Taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi.

En ole vielä nostanut pelakuita sisälle, mutta ihan kohta senkin aika tulee. Kerran on auton ikkunat jo olleet aamulla jäässä. Onneksi pakkanen ei ehtinut puraista kasveja. Kivaa viikkoa kaikille!

Syyskuun kukkia

Susiportin alppikärhö on intoutunut tekemään syyskukkia. Köynnös karkasi portista viereiseen tuijaan ja tavoittelee jo seuraavaa kiipeilyalustaa.

Luulin jo lammen kärhöjen kuolleen, mutta heinäkuussa kaksi kolmesta ilmestyi maan pinnalle. Tämän pitäisi olla 'Westerplatte'. Istutin nämä vuosi sitten keväällä enkä viime kesänä ehtinyt nähdä niiden kukintaa. Toivottavasti syksy jatkuu pitkänä ja lämpimänä, jotta tämäkin ehtisi avata nuppunsa.

Koska kolmas kärhö ei näyttänyt elon merkkejä, ohjasin humalan kasvamaan tuohon toiseen reunaan. Tykkään sekä hede- että emikukintoisesta versioista. Lammella on anopilta saatu hedekukkainen ja varaston nurkalla paikallisilta taimienvaihtopäiviltä hankin emikukkaisen.

Korkeuksiin kurottelee myös siniheinä, jota olin huomaamattani hankkinut kaksi tainta eri taimistoilta. Harmittelin kömmähdystäni, mutta röyhyjen ilmestyttyä ne osoittautuivat hyvin erilaisiksi. Eikä samatkaan taimet nyt niin suuri katastrofi olisi ollut. Heiniä on muuten hankala kuvata!

Olen aivan ihastunut rantakukkaan ja kellopeippiin, joita minulta ei ennen ole löytynytkään. Rantakukka on kukkinut jo ainakin kuukauden ajan eikä loppua näy vieläkään.

Suruvaippa lämmitteli auringossa siipiään. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille =)

Sohvanvaltaajat

"Mami! Pesä on kutistunut!"

Karvaisilla ystävillämme ei ole pääsyä sänkyihin (noin niinkuin periaatteessa...). Mutta sohvilla pötkötellään senkin edestä.

Välillä on venyteltävä ja tuuletettava masukarvoja.

Ylimmäinen tyynynpöyhijä odottaa että kääntäisin selkäni ja rouva pääsisi viimein etsimään mukavamman asennon.

Riittääkö kolme tyynyä todelliselle prinsessalle?

Jos sohvatyynyt ovat turhan litteitä, on käytettävä luovuutta. Kuvaaja on yllättänyt mallin kauneusuniltaan. Tukka jäi kampaamatta =)

Herra R vakipaikallaan. Jopa paikalle asetettu suojuspeitto (joka kuvassa tosin näkyy sivuun viskattuna) ei ole onnistunut häätämään herraa omalta paikaltaan, ihmeellistä!

Leppoisaa viikonloppua!

Takaisin (lähes) lähtöpisteeseen

Myrskytuuli teki jälleen tuhojaan. Tällä kertaa luonnollisen karsinnan kohteeksi joutui keskiympyrän riippahuurrepaju. Ja juuri kun heinäkuussa kiittelin sen suomaa näkösuojaa, höh.

Tässä vielä kuva heinäkuulta. Paju peittää tien ja naapuritalot. Tuo mukavasti varjoa ja suojaa.

Näkymät ovat tyystin erilaiset. Varsinkin kotiin tullessa piha tuntuu kovin autiolta. Tuntuu kuin olisimme palanneet ajassa taaksepäin.

Runko halkesi kokonaan. Eipä taida tuosta enää versoa. Oksista leikkasin kolme pistokasta talteen, jospa puun saisi kasvamaan jossakin toisaalla uudestaan. Pistokkaasta kun tämäkin oli aikoinaan kasvatettu.

Koitan samalla nähdä asian valoisat puolet: keväällä mietimme pajun rankkaa karsimista, sillä sen juurelle on kylväytynyt aika ihanteelliseen paikkaan tammi. Päätimme silloin jättää pajun suojaamaan vielä tammea, mutta luonto päätti toisin. Toivon mukaan tammi lähtee nyt kohisten kasvuun!