sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tunnustus ja haaste

Sinisarja 25.7., Holland Park

Blogiini oli jo syksyllä tupsahtanut tunnustus ja haaste Riitalta Puutarhaeloa -blogista. Tunnustus on blogini ensimmäinen ja lämmitti ja lämmittää edelleen kovasti mieltä, kiitos Riitta! Koska blogini oli silloin tauolla, meinasi haaste vallan unohtua, mutta muistinpas sen viimein. Tässä siis vastaukseni Riitan kysymyksiin =) Kuvituksena sekalainen satsi viime syksyltä.


Holland Park


1. Mikä sai sinut hakeutumaan puutarhablogien pariin?
Kyllä se oli innostus omasta puutarhasta ja saman tunteen jakaminen. En oikein tunne lähiseudultamme muita puutarhahurahtaneita, joten kirjaston puutarhakirjojen loppuun koluamisen jälkeen netti oli luonteva paikka löytää innostusta ja tietoa oman pihan laittoon.
Watford


2. Kenelle kirjoitat blogissasi?
Lähinnä tarkoitukseni on laittaa itselle muistiin hankittujen kasvien nimiä ja istutuspaikkoja sekä mitä on tullut tehtyä. Blogin kautta tullut vuorovaikutus ihan tuntemattomienkin ihmisten kanssa on yllättänyt iloisesti: kaikki kommentit ja uudet lukijat ilahduttavat kovasti, varsinkin kun netti on niin pullollaan ihania puutarhablogeja. 

Kyoto Garden, Holland Park


3. Kaunein ajatus puutarhastasi?
"Kyllä tästä vielä hyvä tulee." Kun joskus unohtaa ympärillä olevan keskeneräisyyden ja huomaa jonkin uuden ihastuttavan näköalan omassa puutarhassa on aika voittajafiilis.

matkalla Skotlantiin


4. Rumin ajatus puutarhastasi?
"Tämä on toivotonta." Jos ei ole toivoa, on kaikki menetetty. Kun puutarhan aloittaa lähes tulkoon tyhjästä, iskee välillä epätoivo ja silmiin osuvat vain rytökasat ja rempallaan olevat paikat. Ja kun omaa vielä kärsimättömän luonteen siihen päälle, on syöksykierre lähellä. Onneksi jostakin on aina löytynyt uutta intoa, vaikka joskus se ottaa aikaa.


Kyoto Garden, Holland Park


5. Mitä haaveilet ensi kesänä tekeväsi puutarhassasi?
Haaveilen päämäärättömästä puutarhahaahuilusta ja toivon pääni olevan täynnä pelkästään noita kauneimpia puutarha-ajatuksia. Haaveilen myös huvimajasta, kesäkeittiöstä tai terassista, tai näiden yhdistelmästä. Sisustustavaroiden etsiskely kirpputoreilta on jo aloitettu, vaikka rakentaminen tuskin alkaa vielä tänä vuonna.

Kensington Garden 9.8.


6. Miten suunnittelet ja toteutat: hetkessä vai pitkään harkiten?
Ehdottomasti hetkessä. Usein vasta siinä vaiheessa, kun taimet on jo ostettu ja ihmettelen, mihin ihmeeseen laitan ne. Pitempää harkintaa ja toteutusta tarvittiin kyllä lammen teossa; ponnistus vei kolme vuotta valmistuakseen eikä olisi vieläkään valmis, jos emme olisi lopussa saaneet apua kaivuuseen.

Aberdeen, Skotlanti

7. Eteneekö puutarhasi talvella?
Monesti talvella tulee suunniteltua uusia aluevaltauksia ja etsittyä ideoita kirjoista ja netistä. Mutta itse työt tehdään kasvukaudella.

Aberdeen, Skotlanti

8. Mitä vielä teet tänä syksynä puutarhassasi?
Syystyöt jäivät omalta osalta kokonaan tekemättä. En edes nähnyt, miltä puutarha näytti loppukesästä tai syksyllä. Tänään huomasin ilokseni mm. nauhuksen kukkineen ensi kertaa viime kesänä, vaikka itse kukintaa en nähnytkään.

Loop käsityökauppa, käsityöharrastajan karkkikauppa Angelissa Lontoossa

9. Mikä voisi korvata puutarhan?
Käsityöt on toinen rakas harrastus ja niitä syksyllä tuli tehtyäkin. Tuli myös kuvattua kauniita puutarhoja, joten valokuvaus voisi olla toinen mahdollinen puutarhan korvike.

Lähipuistoa joulukuussa

10. Onko mukavampi olla puutarhassa vai kertoa olleensa puutarhassa?
Olla. Itse. Nähdä, haistaa, kuulla ja tuntea, ehkä vähän maistaakin.

Naapurustoa

11. Jos et bloggaisi, minne purkaisit ajatuksesi puutarhasta?
Jaa'a, kaipa tuo lähipiiri saisi kuulla kyllästymiseen asti. Vaikka niin se kuulee nytkin =)

Crathesin linnan puutarhaa, Skotlanti

12. Mitä eniten odotat ensi keväältä?
En osaa sanoa yhtä ainoaa vastausta. Odotan vanhojen tuttujen kasvien näkemistä, uusien taimien putkahtamista yllättävistä paikoista ja ihan sitä, että pääsee taas ahertamaan tuntikausiksi ilman että huomaa ajan kulumista.


Koska en tiedä ketkä kaikki haasteeseen ovat jo vastanneet, jätän teidän muiden haastamisen tällä kertaa väliin. Kysymykset olivat kivoja, joten jos mielesi tekee, ota haaste mukaasi!

perjantai 29. tammikuuta 2016

Kaktuskokoelma

Tämä on hyvin vaatimaton hoidon suhteen =)

Talven selättämiseksi ajattelin käynnistää huonekasvihaasteen. Onkohan tällainen joskus blogistaniaa jo kiertänyt? Yhtä kaikki, haastan siis ensin itseni kertomaan meillä majailevista huonekasveista, mutta kiva olisi kuulla teidän muidenkin viherpeukaloista huonekasvien osalta.

Oma kukkienhoitotyylini on hyvin "vapaa" ja huonekasveissa vain sitkeimmät pärjäävät. Joskus unohtuu kastelu, joskus ne meinaavat hukkua enkä ole niin tarkka mullanvaihdon tai lannoituksenkaan suhteen. Isot ikkunat auttavat paljon, mutta oman haasteensa luo talvinen viileä sisälämpötila, joka ei kaikkia (kukkiakaan) miellytä. Olen jo luovuttanut mm. orkideojen kanssa, vaikka niin kovasti niistä pidän. Tässä postauksessa keskityn mehikasveihin, katsotaan teenkö vielä toisen postauksen muista sisäkukista.


Tämä taitaa olla vanhin huonekasvini, punainen marraskuunkaktus, jonka pistokkaan sain 15-vuotiaana ystävältäni. Kasvi on kokenut kovia ja muutaman kerran meinannut heittää jopa henkensä. Ikänsä puolesta sen siis pitäisi olla jo huomattavasti muhkeampi, mutta elämä (eli minä) ei ole kohdellut sitä silkkihansikkain.


Toisen marraskuunkaktuksen saimme tupaantuliaislahjaksi muuttaessamme tähän kotiin 12 vuotta sitten. Kaktus kukkii punaisenaan uskollisesti joka vuosi syntymäpäivänäni.


Kevätkaktus (pääsiäiskaktus/helluntaikaktus) on huomattavasti rennompi kasvutavaltaan. Tähän tulee valkoiset tähtimäiset kukat kesällä.


Rahapuu on myös yksi vanhimmista huonekasveistani ja ylimpänä näkyvä yksilö on se aito ja alkuperäinen, jonka sain sisareltani. Tulitikusta näkee hieman mittakaavaa. Esikoisen ollessa 3-vuotias, istutimme nuo kolme pistokasta hänelle ensimmäiseksi omaksi kasviksi.


Hatiora on (luvallinen) läksiäismuisto yhdeltä työpaikalta. Kissat ovat aina olleet erityisen mielistyneitä tämän kasvin hoitoon. Mm. neiti S:llä oli tapana antaa ihan vierihoitoa ja maata ruukussa. Ei siis ihme, että meidän yksilömme on "hieman" harvempi kuin guuglettamalla löytyvät sukulaiset.

Pylväskaktus? Kasvanut kymmeniä senttejä n. viidessä vuodessa.
Kyhmykaktusko? Kasvattanut päälliosan samassa ajassa.
Ehkä vaarinkaktus? Kasvattanut ylimmän palleron viidessä vuodessa.
Villakaktus? Viiden vuoden aikana ei ole montaa senttiä kertynyt.

Lasten kasvaessa innostuimme yhdessä keräilemään kaktuksia. Nämä kaikki on ostettu nimettöminä minikaktuksina ruoka- tai kukkakaupoista. Kirjoista ja netistä tutkimalla olemme yrittäneet löytää näille nimiä. Monella ei kuitenkaan ole olemassa suomenkielistä nimeä tai emme ole löytäneet sitä.

Mahdollisesti joku syyläkaktus?

Parissa vuodessa tämä on kasvattanut mittaansa yli kaksinkertaiseksi. Istuttamisessa ja mullanvaihdossa apuna ovat styroxin palaset. Vinkin luin jostakin lehdestä kaaaauan sitten.


Kaksi vuotta sitten kartutimme kokoelmaa piikkiaaloella ja tuolla toisella, joka saattaisi olla pylväsopuntia. Opuntia on ollut nopeakasvuinen, sekin on jo ehtinyt moninkertaistaa pituutensa.

Varmaankin minikokoinen pylväskaktus.
Olisiko joku parodia? Tuntomerkit ainakin täsmäävät. Piikit hauskan kiemuraisia. Parodioita suositellaan aloittelijoille. Voi tämä syyläkaktuskin olla. Tai joku muu...
Harvinaista, tässä purkissa oli nimilappu Rhipsalis. Ehkä siis korallikaktus nimeltään.

Kolme yllä olevaa ovat tämän kevään uutuudet kokoelmassa. Nähtäväksi jää, kuinka nopeakasvuisia ovat.


Lasten kaktuskokoelma mahtuu vielä yhdelle pöydälle, vaikka vähän ahdasta jo on. Jos sinulla on parempaa tietoa kuvissa näkyvien kaktuksien nimistä, niin kuulemme mieluusti ehdotuksia.

Mutta nyt onkin sitten teidän vuoronne! Olisi kiva kuulla teidän sisäkukistanne, kaikista tai vain yhdestä, johon liittyy jokin tarina. Ensimmäisenä voisin haastaa vaikka aakkosjärjestykseen perustuen Annelin Pihakuiskaajan puutarha -blogista, Betweenin Rikkaruohoelämää-blogista ja Cherin Autuaasta olosta. Kaikki muutkin halukkaat saavat ottaa haasteen vastaan =) Jätäthän kommentin niin tiedän tulla katsomaan tarinasi.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Sitkeimmät kukkijat


Voihan loska ja lätäkkö! Vaikka kevättä jo odotankin, olisin näin tammikuussa mielummin nauttinut hangista ja hiihtokeleistä enemmän kuin kumisaappailla liukastelusta. Ulkona ei juuri kuvattavaa ole, mutta sisältä löytyy kukkivaa.


Pelargonit ovat selvästi nauttineet sijaispuutarhurin hellästä hoidosta ja ne ovat kukkineet taukoamatta tähän asti. Kukinta ei häiriintynyt sisälle muutosta syksyllä (kuulemma) eikä tammikuun alun kovista pakkasista, vaikka talvetushuoneen lämpötila oli alimmillaan vain muutaman asteen plussan puolella. Edelleen uusia kukkavanoja puskee esiin.


Viereinen maljaköynnös ei yhtään häviä sitkeydessään, sillä myös se on kukkinut taukoamatta ja uusia nuppuja putkahtelee pikku hiljaa. Pitkät versot kurottelevat joka suuntaan ja tätä täytyykin keväällä leikata reippaasti. Samallahan voin kokeilla myös pistokaslisäystä.

Blogiin on löytänyt tiensä myös uusia lukijoita, kivaa! Tervetuloa Tarja, Vilma, Hannele, Kesäkukka ja Piia! Huomasinkohan kaikki? Joka tapauksessa kaikille mukavaa loppuviikkoa!

maanantai 18. tammikuuta 2016

Villapaita koiralle tai kissalle


Olen tikutellut sormenpääni helliksi, kun rouva M tarvitsi uuden villapaidan pakkasille. Vanha oli tehty ilman ohjetta ja lörpsötti vähän sieltä ja täältä. Etsin ohjeen ja tein mittojen mukaan paidan kokoa S. Siitä tuli mallia nakkimakkara. Sen sijaan n. nelikiloinen herra R sujahti sopivasti paidan sisään. (Kaulus tosin on kuvassa kolminkerroin.)



Eikun uusi yritys. Mutta ei tästäkään priima tullut. Tein suurimmalla koolla (M) ja paita on muuten hyvä, mutta kaulus jäi aivan liian lyhyeksi.


Tässä kuvassa paita on kyllä jo vähän valahtanut, kun kuvauspalkkaa ei heti kuulunutkaan. Mutta kyllä minä taidan vielä puikkoihin tarttua.


Onneksi malli on täydellinen, vaikka paita ei ihan olisikaan


Herra R ei uutta villapaitaa tarvitse (patteri riittää). Siksi teistä ensimmäinen, joka ehtii laittaa sähköpostia osoitteeseen villa.haapalehto(@)gmail.com, saa tämän pienemmän paidan omakseen. Sopii pienelle koiralle tai isohkolle kissalle. Toivottavasti uusi omistaja löytyy pian!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Jäällä ja jäässä


Vielä eilen pakkanen nipisteli niin, ettei ulkona kauaa viihtynyt.


Onkohan kylmyys koitunut tämän ressukan kohtaloksi? Lintu oli niin surullisen kaunis hangella levätessään.


Tänään pakkanen oli jo lauhtunut niin, että lähdimme jäälle. Paikallinen tippukiviluola.


Majavan tekosia. Mahtaa sitä harmittanut, kun runko onkin kaatunut penkereelle.


Lapsille aurattiin luistelurata yhteisvoimin naapurin kanssa. Satumaisen kauniit maisemat ja uusi hauskuus pidättelivät meitä pitkään. Reipasta viikkoa kaikille!