keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sadevettä




Sateiden myötä päätin kunnostaa ja siistiä sadevesilammikon alueen.


Lampi on näiden siperianlehtikuusten alla, tuossa kuvan vasemmassa laidassa, jossa pilkottaa sammalleimumätäs. Lehtikuusten oksankärjet hipovat melkein maata lammikon kohdalla, vaikka rungon kohdalla alimmat oksat huitelevat parissa-kolmessa metrissä.


Suurista puista lähtee aivan tajuton määrä roskaa ympäri vuoden. Monta kotikärryllistä kuivia oksia ja neulasia saa kärrätä kompostiin keväästä syksyyn. Lisäksi maa niiden juurella on todella kuivaa. Kasvuston niiden alla tulisikin kestää haravoimista, kuivuutta ja paahdetta. Edestä päin lampi piiloutuu vuorimäntyjen ja japaninhappomarjojen taakse.


Lampeen tulee siis muutamista ränneistä valuvat sadevedet maan alla kulkevaa putkea pitkin. Putken pää on suunnilleen tuossa hopeahärkin ja kangasajuruohon yhtymäkohdassa. Lampi on laakea ja sen alareuna päästää ylimääräiset vedet valumaan tuosta norjanangervon kohdalta loivaa rinnettä pitkin alas.


Kivien alla ei ole muovia, vaan vesi pääsee imeytymään kivien välistä maahan ja varmistaa näin osaltaan suurten puiden janon tyydyttymisen. Lampi on useimmiten kuitenkin kuivana.


Tuossa sammalleimun takana kulkee keväällä rakennettu tiilipolku. Tiilipolun ja lammen väliin kylvin ranskan- ja purppuratulikukkaa sekä harmaakäenkukkaa toukokuun alussa.


Kylvös näyttää nyt tältä. Hmmm... aika vaatimaton alku etten sanoisi. Onhan siinä selvästi (?) kolme riviä näkyvissä.


Toivoisin tulikukkien ja harmaakäenkukkien kurottelevan tuolta sammalleimun takaa tulevaisuudessa. Saapi nähdä, jääkö pelkäksi toiveeksi.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannuksen kukkajuhlaa


Sateisen sään siivittämänä tulin toivottamaan aurinkoista juhannusta. Eilen aurinko vielä pilkahteli, mutta tänään taivas on verhoutunut harmaaseen. Onhan siitä apua, että taivas hoitaa istutusten kastelun, niin minä säästyn kannujen kantamiselta =) Keskiympyrän konnantatar on yksi monista, joka on selvästi nauttinut kosteudesta ja viileydestä.


Susiportin alppikärhön kukoistusta ei pysty kuviin vangitsemaan. Harkitsen polun siirtämistä portin viereen, sillä kaikki kukat kurottelevat ulkopuolella ja köynnöksen kauneus jää ohikulkijalta piiloon.

 
Akileijat ihastuttavat aina vaan. 'Black Barlow' raottelee alemmassa kuvassa jo terälehtiään. Harmikseni odottamani kulta-akileijan jälkeläinen ei ole vanhempansa kaltainen, joten ensi keväänä on tiedossa siementen metsästäminen ja kylvöpuuhat sen saamiseksi takaisin.


Rajapyykkiä verhoaa hernepensas. Vaikka pensas on jo monen metrin korkuinen, jää se tontin laidalla huomiotta. Mahtaisikohan tästä onnistua pistokaslisäys?


Nuokkusyreeni vielä odottelee ja ihan hyvä niin. Näin syreeneistä saa nauttia pidempään =)


Nämä suloiset napit kun saisi ommeltua talven varalle talteen. Monesti nuppu on yhtä ihastuttava ellei suloisempikin kuin auennut kukka.


Saunapolku on päässyt ruohottumaan, vaikka tuosta kuljetaan päivittäin myös puutarhavarastoon. Olisi aika kaivaa taas hara esille.


Suloista juhannusjuhlaa kaikille!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Hidasta kasvua


Kaunokuusamat kukkivat. Kukat ovat kauniita, mutta pensas ränsistyy ikävästi alaoksistaan. Ulkorakennuksen nurkalla kasvavan pensaan juuren peittää raparperi, jonka kukkapilvi ulottuu mukavasti kuusaman alimpien kukkien tasalle. Vahingossa syntynyt kiva kasviyhdistelmä =)



Keijunkukkien pinkit kukkavanat eivät jää huomaamatta, vaikka kukat ovatkin hyvin pieniä. Olen aivan ihastunut kasviin! Näitä(kin) pitää saada paljon lisää ympäri puutarhaa!



Joulu-unikko kehitteli kukkavanan alkua vielä joulun alla, mutta kesti lähes tasan puoli vuotta, että kukat viimein aukesivat. Puutarhurointi ei ole hätähousuille =)



Lammen luona akileija 'Nora Barlow' kukkii. Alunperin siellä kasvoi pelkkää Noraa, mutta jostakin sinne kulkeutui yksi tavallinen sininen akileija.



Tämä yksilö on perinyt värin äidiltään, mutta kukan muoto on erilainen kuin alkuperäisellä Noralla.



Tämä sen sijaan on saanut muotonsa Noralta, mutta väri on sitten isältä =) Saapi nähdä, millaisia yhdistelmiä näistä kehittyy tulevina vuosina!



Polkupenkin haaraan olen istuttanut kameliajasmikkeen. Toivon sen menestyvän tuossa, vaikka se onkin meillä äärirajoillaan (vyöhykkeet I-II) eikä paikka ole edes erityisen suojainen. Pienet vihreät tupsut jasmikkeen ympärillä ovat siemenestä kasvatettuja harjaneilikoita, jotka eivät ole ulos istuttamisen jälkeen kasvaneet ollenkaan viileiden säiden johdosta. Taitaa olla turha haaveilla näiden kukinnasta tänä vuonna. Toivotaan parempaa onnea ensi kesänä.



Puu-urakka saatiin tänään loppuun. Puuaines oli niin sitkeää, että kirveellä halkomisesta ei tullut mitään. Onneksi saimme halkomakoneen lainaan. Ei turhaan sanota, että polttoput pitäisi kaataa ja tehdä kevättalvella. Vielä silmä ei ole tottunut uuteen maisemaan. 



Onneksi pöntöt eivät olleet koivussa vaan rakennuksien seinissä. Kirjosiepon poikaset ovat jo niin isoja, että emo ei meinaa mahtua itse pönttöön. Pönttöjen liikkeitä tarkkaillaan joka aamu ja katsotaan, voiko kissoja päästää ulkoilemaan. Kaikkea ei voi silti kontrolloida, yllätin oravan tähyilemästä pöntön lähistöltä. Toivottavasti pikkuiset lähtevät pian pesästä!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Pihakierros



Piha alkaa pikku hiljaa siistiytyä. Vahtikoira on tarkkana, ettei kukaan pääse häiritsemään.


Työnjohto tekee laaduntarkastusta.


Puu oli niin laho, että kuopus mahtui kannon sisään helposti piiloon.


(Grilli)vahti on aina valppaana: tästähän eivät muut makupalan kerjääjät kävele.


Grilliherkkuja odotellessa ehti kiertää katsomassa, mitä muualla puutarhassa tapahtuu.


Laukat kukkivat parhaimmillaan.


Juhannusruusuissa on nuput jo näkyvissä.


Varjolilja on venynyt pituutta. Tämä yksilö näyttää lupaavalta, toivottavasti näen sen kukkivan.


Viiruhelpi ja minttu ottavat toisistaan mittaa. Pihatien toisella reunalla on puolestaan käynnissä angervojen taistelu tilasta.


Ja takaisin terassille. Onneksi lehmus ja leikkimökki ovat pystyssä! Hyvää viikonloppua!

torstai 11. kesäkuuta 2015

Lisää raivattavaa

 
Kovat tuulet aiheuttivat pienen järkytyksen ja lisää raivattavaa pihassamme. Aamulla, kun astuin ulos, kaikki näytti olevan kunnossa.


Puuhastelin monta tuntia takapihalla ja vasta kun Sir Silver tuli kahvikuppinsa kanssa etsimään minua, huomasimme, että etupihalla oli jotakin vinossa, pahasti vinossa.


Lasten kiipeilypuu, pihamme suurin ja kaunein koivu oli kallistunut tuulessa uhkaavasti. Maakin oli jo kohonnut juuriston alueelta useiden neliöiden alueelta. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin kaataa puu mitä pikimmin, jottei kukaan jäisi kaatuvan puun alle ja jotta mahdolliset vauriot voisi minimoida.


Vaikka tuhojakin syntyi, runko rojahti yllättävän nätisti hiekkakasan päälle ja ei hipaissutkaan silmäterääni lehmusta. Sen sijaan yksi nuokkusyreeni, puolikas terijoensalava, pari metriä ruusuaidannetta, toistaiseksi tuntematon määrä perennoja sekä mahdollisesti myös uutukainen samettisumakki saivat osumaa. Onneksi olen istuttanut yleensä samaa kasvia moneen eri kohtaan pihassa, jolloin tällaiset tuhot eivät (ehkä) ole niin musertavia. 


Tässä lepää. Koivu osoittautui aivan lahoksi ja paikoin tervettä puuainesta ei juuri ollut kaarnaa paksummin jäljellä. Onni oli, että kukaan ei loukkaantunut. Silti menetys kirpaisee, näin suurta koivua emme tule itse pihassamme enää näkemään. Huomenna selviää tarkemmin, mitä kasveja se vei mukanaan. Olkaahan varovaisia ulkona liikkuessanne.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Raivauspuuhissa


Olemme viime päivät raivanneet sisällä ja pihalla kuin heikkopäiset. Istuskelulle ja nautiskelulle ei ole nyt jäänyt aikaa. Kuvatkin on napsaistu kiireellä auringon viime säteissä ennen hämärää. Raivauspuuhien saldona kuljetin eilen kirpputorille kaksi laatikollista ja 18 muovipussillista tavaraa ja roskiin heitettävääkin kertyi vielä puolet tuosta määrästä. Pienenä saavutuksena voidaan pitää sitä, että kirpparilta mukaan tarttui ainoastaan kuvan maljakko, joka sekin maksoi 0,80€.


Paraatipenkissä laukat aloittelevat kukintaa. Penkki päättyy isotuomipihlajaan, joka on jo päättänyt kukintansa. Portaiden edessä kasvaa kartiovalkokuusi. Valkoinen ukonkello on valloittanut koko penkin niin, että muille hädin tuskin riittää tilaa. Raivasin sitä jo yhden kerran, mutta tarvetta olisi vielä uusintaan.


Siperianunikoista jäljellä on enää yksi valkoinen. Olen vuosittain vahingossa kitkenyt taimia ja tämä ainut yksilö on säästynyt. Vieressä kasvaa siemenestä kasvatettuja idänunikkoja, lajiketta 'Royal Wedding' ja 'Coral Reef', joiden nuput pullistelevat jo lupaavasti.


Siemenestä on kasvatettu myös illakko, joka on mukavasti kotiutunut ja joka jaksaa kukkia lähes koko kesän. Pionin versot ovat venyneet ennätyspitkiksi ja nyt olisi kiire tukea varret. Viime vuonna kyhäämäni "Exelsior"-tuet eivät saaneet jatkoaikaa ja tilalle olisi keksittävä jotakin muuta (ja vähän silmiä hivelevämpää =)).


Puutarhan raivaustyöt ovat keskittyneet tämän alueen perkaamiseen ja kunnostamiseen niin, että muille aluevaltauksille ei ole jäänyt aikaa. Polkukin on taas kasvanut umpeen ja oksasaksille olisi käyttöä.


Vielä olemme pärjänneet kannetulla vedellä, mutta jos sateita ei ole luvassa, pihassa luikertelee kohta kasteluletkujen nauhat. Tein perinteiset älä-tee-näin-hankinnat: ostin taimet ennen kuin olin miettinyt niille sopivat paikat. Alppiruusut 'Haaga' ja 'Helsinki University' ovat jo kuukauden päivät nököttäneet rappusilla, enkä vieläkään ole saanut päätettyä, mihin ne laittaisin.


Tämä karkulainen juoksi omille teilleen juuri kun olimme lähdössä iltalenkille. No, rouva pääsi siis kahdesti kävelylle =)


Bongasin rakastuneet lepät.
 

Naapurin pellolla viheriöi kauniisti. Kaunista keskiviikkoa kaikille!